Vastaus on vähän molemmat. Se, että pystyt totuudenmukaisesti kertomaan millainen tekijä olet, vaatii sinua testaamaan itseäsi ja realistisesti pohtimaan mitkä ovat vahvuutesi. Myös heikkouksien pohtiminen ja niistä puhuminen on hyväksi. Bullshitistä jäät helposti kiinni. Ja muista, että kukaan ei ole seppä syntyessään, ja sen tiedostaminen on kehityksen kannalta vain eduksi.
Mutta pari pientä sisäpiirin vinkkiä hyvälle suunnittelijalle:
- Suunnittelijan työ on lähes poikkeuksetta palveluammatti. Jos et ole tätä jo tehnyt, niin vaihda nyt asenteesi asiakaspalvelijan rooliin ja tee parhaasi yhteisen eteen. Mutta älä pelkästään palvele kun joku käskee, vaan ota ohjat omasta työstäsi ja anna näkemyksesi – olet siitä vastuussa.
- Aseta vaatimustasosi sopivalle levelille.
Vaadi itse itseltäsi. Kyseenalaista. Älä tyydy keskinkertaiseen, mutta päästä irti kun sen aika on.
- Perehdy.
Jotta pystyt tekemään työsi luontevasti ja hyvin, sinun tulee tietää ja ymmärtää mitä olet tekemässä. Tämä neuvo tuntuu ehkä naurettavan itsestäänselvältä, mutta harmillisen usein törmään tilanteisiin, joissa briiffi on vähän hukassa. Jos jokin työhösi liittyvä oleellinen tieto puuttuu, selvitä se. Suunnittelutyössä näitä tietoja usein ovat lähtökohdat ja kartoitus, tavoite, mittarit, kohderyhmä, tekniset vaatimukset tai rajoitukset, työvaiheet, aikataulu, budjetti... Tee siis kotitehtävät hyvin ja mielellään dokumentoi ne kirjallisena, jolloin kaikki voivat niihin myöhemmin palata.
Pintapuolisuus usein paistaa läpi, joten tee riittävän syvällistä työtä. Riittävän syvällinen työ tarkoittaa, että perehdyt aiheeseen niin, että sinulla on perustelut tehdä tiettyjä valintoja. Älä keksi perusteluita jälkikäteen, ne varsinkin paistavat läpi!
- Käytä siis aivojasi. Keskity. Pinnistele.
Väittäisin, että ihan mistä tahansa aiheesta löytyy mielenkiintoisia näkökulmia – ne pitää vain löytää! Rakenna sitten näkökulmista punainen lanka. On paljon käytetty ja hyvin paikkaansa pitävä sanonta: ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Vaadi siis aikaa ja resursseja suunnitteluun, eli arvosta itse omaa työtäsi, äläkä toimi toisten paineen alla hätiköidysti tai moraaliasi vastaan. Jos joku vaatii sitä, niin mieti, onko työ sen arvoista. (Oikeassa elämässä voit myös joskus päätyä siihen lopputulokseen, että pieni joustaminen juuri sillä hetkellä jonkin suuremman asian vuoksi on sen arvoista.)
- Työnjäljen tulee olla riittävän hyvää.
Hyvänkin suunnitelman voi pilata kehno tekeminen. Läpi sormien menettely ja “laastarointi” yleensä vain kostautuu. Työnjäljen pitää olla vähintään niin hyvää, että olet itse tyytyväinen ja pystyt seisomaan sen takana. Mikään ei tee enempää hallaa ammattiylpeydellesi, kuin se, että hutaisten tehty työsi suorastaan pakottaa sanomaan: ”Tää nyt on vaan vähän tämmönen, kun en ehtinyt sitä ja tätä ja tää nyt ei ihan oo sitä mitä ajattelin…”. Jos olet tosi kova perfektionisti, niin voin joustaa tässä kohtaa sen verran, että huomioi työn ja elämän realiteetit ja kyseenalaista asiakkaan vaatimuksia kohteliaasti korkeintaan kaksi kertaa.
- Hyödynnä osaajia ympärilläsi.
Sinun ei tarvitse eikä kannatakaan yrittää menestyä yksin, vaan osaamisesta viestii myös se, miten hyvin hyödynnät toisten osaamista. Huomioi myös, että sinulle itsestään selvät asiat eivät välttämättä ole itsestäänselvyyksiä muille, joten näkökulmien jakaminen on aina hyvä asia. Vähintä, mitä voit tehdä, on kuunnella.
- Ole sinnikäs.
Virheistä ja hankalista tilanteista oppii. Älä luovuta! Hyvin rakennettujen pilareiden päällä on helpompi seistä. Itsevarmuus kasvaa pikkuhiljaa ja aidoista syistä.