Meistä
Olen usein kuullut itseni sanovan asiakkaalle, ettei viestinnällä ole organisaatiossa itseisarvoa, vaan sen tulee aina palvella jotakin itseään suurempaa tavoitetta. Viime aikoina olen ollut tästä itseni kanssa yllättävän usein eri mieltä. Nimittäin: kaikki, se mitä viestimme, vaikuttaa ympäristöömme. Viestintä muokkaa suhdettamme toisiin ihmisiin, se muuttaa mielikuvia, se muuttaa myös omaa ajatteluamme. Hahmotamme ja rakennamme meitä ympäröivää maailmaa vuorovaikutuksen ja sanojen avulla.
Joskus viestinnän tavoitteeksi riittääkin pelkkä läsnäolo, jos on edes jotain järkevää ja kiinnostavaa sanottavaa. Jos et ole läsnä verkossa, henkilöstön viestintäkanavissa tai asiakkaiden seuraamissa kanavissa, sinua ei käytännössä ole olemassa. Muut jyräävät yli ensin hakukonelöydettävyydessä, sitten top of mindissa, ja lopulta myynnissä. Tutkitusti asiakkaat, yhteistyökumppanit ja potentiaaliset työntekijät etsivät organisaatiosta aika hanakasti tietoa ennen ensimmäistäkään yhteydenottoa.
Usein organisaatiot toimivat edelleen siiloutuneina markkinointiin, viestintään ja työnantajamielikuvasta vastaavaan HR-funktioon. Vaikka yhteistyölle ei olisi mitään varsinaisia esteitä, arki saattaa ajaa tekemistä erilleen, ellei yhteistyöhön erityisesti kiinnitetä huomiota.
Joskus esteenä voi olla budjetointi. Eräs asiakas kuvasi viestintäpalveluiden ostamista paljon vaikeammaksi kuin markkinoinnin tai mainonnan. Selkeät tuoterivit puuttuvat, kun tekemistä löytyy niin lyhyelle kuin pitkällekin aikajänteelle.
Viestinnän alihyödyntäminen selittyy joskus myös varovaisuudella tai liiallisella vaatimattomuudella: “Tässä ei ole mitään kiinnostavaa”, “En tiedä uskaltaako näin sanoa, kun tämä ei ole mainontaa”.
Ei hätää! Mitäs jos aloittaisit näistä: